Tehtävä 2 - kirjoitettu 17.7.2019
Ratsain nauloja hakemaan... Missähän se kaupungin rautakauppa taas olikaan. Tallinomistajan, herra Markkasen, harmiksi olin juuri laatikollisen nauloja vienyt varastolle. Siirtotalleja kun on Baffner Estaten tiloissa alettu rakentemaan, jää paljon puutavaraa ja rakennustarvikkeita yli.
Nautin harvinaisesta Morripäivästä, jonka olin siis pyhittänyt täysin irlanninhunterilleni. Edellispäivän manikyyrissä vaihdettiin uudet kengät Morrille, jotka nyt kopisivat reippasti asfalttia vasten. Muutenkin kaikki oli taas priimakunnossa, kun Charlotte oli itselleen maksanut ratsastustunnin putsaamalla ja rasvaamalla ratsunsa varusteet tunnin jälkeen. Nyt varustin Morrin teemavärillä kirkkaankeltainen. Satulaksi valikoitui yleissatula ja erikoisuutena heijastinsuojat, putsit, rintaremmi sekä keltainen korvahuppu - koskaan ei olla liian ekstra. Repun otin mukaan ostoksille.
Matka kaupunkiin ei ollut pitkä, vain kolmisen kilometriä. Matka taittui nopeasti, eikä hurja orini ollutkaan niin hurjalla päällä, kuin tallilta lähtiessä antoi olettaa. Kauppareissukaan ei ollut hankala, sillä olin saanut mukavan kylämummon pitelemään Morria sillä aikaa, kun kipaisin hakemassa laatikollisen nauloja, JA suklaapatukka minulle, minttupastilliaksi oriilleni ja limsapullon mummolle kiitokseksi hevosenpitelyvaivasta. Vähän jännitin, osaisikoliinakko käyttäytyä kunnolla, mutta pelkoni osoittautuivat turhiksi. Kun astuin ulos kaupasta reppu pakattuna, katseli korvat hörössä mummelia, kun tuo yritti hieroa uteliaan orin otsaa, mutta nuori olisi halunnut hiplata turvallaan naisen kättä. Kyllä siinä ihan naurahti, kun palasin kiitellen kaksikon luokse. Nousin ratsaille betonipossun päältä ja lähdimme paluumatkalle.
Matkalla otimme parit ravi- ja laukkapätkät, jotka näin kuumalla kelillä nostivat Morrille hien pintaan. Tallille päästyämme oli tiluksilla kunnon hälinä päällä, joten tyydyin riisumaan varusteet ulkona ja vain pikakäytin hälinässä kierroksia nostavan orini nopeassa suihkussa ja jalkojen kylmäyksessä ennen tarhaan pääsyä. Loimea ei tarvinnut, mutta kärpäshupun laitoin ihan vaan varmuuden vuoksi, ei siitö haittaakaan ollut.
Naulat jätin satulahuoneeseen sovittuun paikkaan, sillä Markkanen oli juuri lähtenyt asioille.
Ratsain nauloja hakemaan... Missähän se kaupungin rautakauppa taas olikaan. Tallinomistajan, herra Markkasen, harmiksi olin juuri laatikollisen nauloja vienyt varastolle. Siirtotalleja kun on Baffner Estaten tiloissa alettu rakentemaan, jää paljon puutavaraa ja rakennustarvikkeita yli.
Nautin harvinaisesta Morripäivästä, jonka olin siis pyhittänyt täysin irlanninhunterilleni. Edellispäivän manikyyrissä vaihdettiin uudet kengät Morrille, jotka nyt kopisivat reippasti asfalttia vasten. Muutenkin kaikki oli taas priimakunnossa, kun Charlotte oli itselleen maksanut ratsastustunnin putsaamalla ja rasvaamalla ratsunsa varusteet tunnin jälkeen. Nyt varustin Morrin teemavärillä kirkkaankeltainen. Satulaksi valikoitui yleissatula ja erikoisuutena heijastinsuojat, putsit, rintaremmi sekä keltainen korvahuppu - koskaan ei olla liian ekstra. Repun otin mukaan ostoksille.
Matka kaupunkiin ei ollut pitkä, vain kolmisen kilometriä. Matka taittui nopeasti, eikä hurja orini ollutkaan niin hurjalla päällä, kuin tallilta lähtiessä antoi olettaa. Kauppareissukaan ei ollut hankala, sillä olin saanut mukavan kylämummon pitelemään Morria sillä aikaa, kun kipaisin hakemassa laatikollisen nauloja, JA suklaapatukka minulle, minttupastilliaksi oriilleni ja limsapullon mummolle kiitokseksi hevosenpitelyvaivasta. Vähän jännitin, osaisikoliinakko käyttäytyä kunnolla, mutta pelkoni osoittautuivat turhiksi. Kun astuin ulos kaupasta reppu pakattuna, katseli korvat hörössä mummelia, kun tuo yritti hieroa uteliaan orin otsaa, mutta nuori olisi halunnut hiplata turvallaan naisen kättä. Kyllä siinä ihan naurahti, kun palasin kiitellen kaksikon luokse. Nousin ratsaille betonipossun päältä ja lähdimme paluumatkalle.
Matkalla otimme parit ravi- ja laukkapätkät, jotka näin kuumalla kelillä nostivat Morrille hien pintaan. Tallille päästyämme oli tiluksilla kunnon hälinä päällä, joten tyydyin riisumaan varusteet ulkona ja vain pikakäytin hälinässä kierroksia nostavan orini nopeassa suihkussa ja jalkojen kylmäyksessä ennen tarhaan pääsyä. Loimea ei tarvinnut, mutta kärpäshupun laitoin ihan vaan varmuuden vuoksi, ei siitö haittaakaan ollut.
Naulat jätin satulahuoneeseen sovittuun paikkaan, sillä Markkanen oli juuri lähtenyt asioille.