@yksityistalli.bennec
Enemmän tai vähemmän kulunut harmaa Honda lipui pitkin tilalle vievää hiekkatietä eteenpäin. Auton ratissa istuva mies ohjasi sen parkkiin paikkaan jota oletti parkkipaikaksi, johtuen muista siinä parkissa seisovista autoista. Connor astui ulos autosta ja jäi pihalle seisomaan silmäillen ympärilleen hieman epävarmana siitä, mitä tehdä seuraavaksi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun mies koskaan kävi tilalla. Hän oli törmännyt siihen puskaradion kautta ja päättänyt kokeilla onneaan siellä."Sä olet varmaan se, joka tuli kattomaan vuokrahevosta? Oliver Baffner", ääni palautti miehen tähän hetkeen. Hän kääntyi, kohdaten ystävälliset silmät ja kättelyä odottavan käden. "Connor Martinez", tummahiuksinen mies sanoi ja kätteli toista. Connor kiinnitti, vielä näidenkin vuosien jälkeen, huomiota siihen miten toisen silmät hyppäsivät ensimmäisenä hänen vasenta poskeaan pitkin kulkevaan arpeen, joka lähti suupielestä ja ulottui melkein silmäkulmaan asti. "Voitaisiin alottaa pienellä kierroksella ja mennä sitten kattomaan niitä hevosia", Oliver sanoi ja lähti jo astelemaan pois parkkipaikalta. Connor nyökkäsi lähtien seuraamaan toista, kiitollisena siitä miten mies oli ottanut ohjat tilanteesta ja keskustelusta. Hän kun ei ollut parhaimmillaan sosiaalisuutta vaativissa tilanteissa.
Connorista muutenkin sai helposti jäykän tai turhan kireän kuvan, sillä hän ei ollut puheliaimmasta päästä ja varsinkin uusien ihmisten kanssa helposti varovainen. Jos tutustumiseen löytäisi intoa ja tarvittavaa pitkäjänteisyyttä, voisi tietyissä (harvoissa) tilanteissa miehestä löytyä rento ja avoimenpikin puoli.
Oliver johdatti Connorin ensin parkkipaikan läheisyydessä oleville tarhoille. Nopean selostuksen jälkeen niiden asukkaista kaksikko jatkoi matkaa. Eipä miehelle jäänyt siitä käteen paljon muuta kuin maksimissaan kahden hevosen nimet, mutta kyllä ne loput sieltä pikkuhiljaa varmasti tulisivat. Seuraavina esittelyvuorossa olivat maneesi, lisää tarhoja, navetta (jonka Connor kiersi mieluusti kaukaa lievän lehmäkammonsa takia), kenttä ja parit pihattotarhat. Tulipa siinä sivussa katsottua läpi vielä konehallikin. Lantalan ja sen läheisyydessä olevat rakennuksen Oliver neuvoi vain kauempaa ennen talliin menoa.
"Mitä hevos-tai ratsastustaustaa sulta löytyy?" mies kysäisi, pakottaen Connorin vastaamaan pidemmin kuin vain nyökkäyksellä tai parilla sanalla. Hän muotoili vastausta päässään hetken, ennenkuin alkoi kertoa: "Pienempänä alotin ihan ratsastuskoulussa, mutta kyllästyin siihen touhuun aika nopeasti. Penskana halusin kuitenkin jatkaa hevosten parissa ja onnistuinkin ruinaamaan vahemmat hankkimaan vuokrahevosen, jonka kanssa kävin valmennuksissa ja parit kisatkin pyörähtämässä. Sen kanssa touhusin oikeastaan opiskeluajat, mutta lopulta sekin lähti alta, kun ei enää vanhuuttaan kestänyt niin aktiivista valmentautumista. Pääsin sitten sinä samana vuonna töihin isomman tason koulutalliin ja innostuin kouluratsastuksesta enemmän. Alotin ihan hevosenhoitaja-ja tallihommilla, jossa opettelin talon tavat. Aika nopeesti aloin työskennellä siellä nuorten ja ongelmahevosten kanssa, jonka takia on puolet kropasta ollu suoraansanottuna vähintään kerran paskana tai rikki. Menetin sit sen työpaikan, kun koko talli muutti Saksaan, eikä löytyny niin paljon intoa siihen, että olisin mukana mennyt. Nyt aloinkin sitten ettimään uutta vuokra-tai ylläpito hevosta", mies selitti. Oliver vain tyytyi nyökkäämään, sillä kierros alkoi olla ohi ja kaikki paikat esitelty. Connorista tila vaikutti oikein oivalta paikalta jatkaa hevosten kanssa puuhailua. Nyt kaikki oli vain kiinni siitä, löytyisikö sopivaa hevosta.
Oliver ohjasi miehen erään karsinan eteen, josta kurkki musta hevonen. "Tää on Moon Princess, tutummin ihan vaan Minda. Se vaikutti justiinsa sopivalta sen perusteella, mitä kuvailit millasta hevosta haet. Minda on tällänen nyt 17-vuotias hannovertamma jota voi ohjailla aika hyvin ihan painoavuilla. Reipas ja herkkä tyttö, joka kaipaa prinsessamaista kohtelua toimiakseen. Luotan siihen, että saat sen yksin kuntoon niin voit vähän testailla sitä. Mun pitää mennä nyt hoitamaan paria muuta juttua, mutta tuun sit kattomaan teiän menoa tonne maneesiin", Oliver sanoi ja lähti jättäen Connorin yksin hevosen kanssa.
Mies käveli satulahuoneeseen, onnekseen muistaen vielä äskeiseltä kierrokselta sen olinpaikan. Pienen etsinnän jälkeen hän löysi tamman nimellä varustetulta paikalta satulan, suitset ja harjat. Kasattuaan ne kaiki käsiinsä, Connor taiteili tiensä takaisin Mindan karsinalle ja laski tavarat yksitellen käsistään. Mies liu'utti karsinan oven auki ja nappasi käteensä sen pielessä olevan riimun. "Hei, mitäs sanoisit jos lähettäisiin ratsastamaan", hän puheli hevoselle laittaen riimun sen päähän. Tamma vähän heilautti korviaan Connorin pujottaessa riimun sen korvien taa, mutta antoi muuten laittaa sen oikein nätisti. Hän talutti Mindan käytävälle ja laittoi sen kiinni molemmilta puolilta. Tämän jälkeen mies etsi harjojen joukosta käteensä pehmeän pölyharjan, sillä hevonen ei näyttänyt likaiselta tai kaipaavan perusteellisempaa harjausta.
Tamma näytti kiinnostuvan tavaroista Connorin kädessä, joten hän ojensi niitä hevosen tutkittavaksi. Minda haisteli pölyharjan tarkasti läpi ja hamusi sitä sitten sitä hellästi pehmeillä huulillaan. "Olen pahoillani, se ei ole syötävää", mies sanoi ja hymyili hieman vetäessään harjan hevosen ulottumattomiin. Hän silitti tamman mustaa otsaa joka kiilsi hyvinhoidetun näköisenä. "Olet kyllä nätti, toivottavasti toimit yhtä kivasti kuin miltä näytät", Connor puheli hevoselle kaipaamatta siltä vastausta.
Kuullessaan ääniä takaansa, hän käännähti nopeasti. Huomatessaan vaaleahiuksisen nuorehkon naisen katselevan tätä, mies ei voinut olla tuntematta aavistuksen kiusallista häpeää jäätyään kiinni puhellessaan tammalle. Hän alkoi harjata hevosta, keskittäen kaiken huomionsa siihen, muttei voinut vastustaa kiusausta vilkaista naista uudelleen varovasti. Hän kuitenkin vain hymyili aavistuksen huvittuneena, kääntyi ja lähti.
Connor jatkoi harjausta ja käytyään koko hevosen harjalla läpi, hän tarttui vuorostaan kaviokoukkuun. Sillä mies kävi jokaisen kavion läpi huolellisesti. Lopulta oli varustamisen aika. Todellakin lopulta, sillä Connor tuppasi olemaan hyvin hidas hoitamaan hevosia, ollessaan ehkä hiemankin perusteelinen, jos se oli mahdollista. Mies nappasi satulan käteensä ja laski sen hevosen selkään, liu'uttaen sen oikealle kohdalle. Satula tuntui onneksi laadukkaalta ja istuvalta, eikä halvimmalta mahdolliselta lätyltä, jonka voi heittää jotenkin istuvasti hevosen selkään.
Saatuaan kaikki kamat Mindan päälle, Connor tarttui kypäräänsä, jota oli kuljettanut koko ajan mukanaan. Mies mietti hetken, mutta päätyi lopulta ottamaan korkeakauluksisen paitansa pois t-paidan päältä, paljastaen käsiensä muutamat tatuoinnit. Kesä ilmeisesti kerrankin näytti parastaan ja muistutti enemmän kesää kuin talvea.
Kun molemmat olivat varusteissa, Connor irrotti Mindan naruista ja talutti sen pihan poikki maneesiin. Maneesi oli ainakin vielä tyhjä, mikä oli tietysti mukavampi, vaikka se tilava olikin. Oliver näkyi jo olevan maneesissa nojailemassa seinään selaten puhelita. Connor huomasi toivovansa, ettei ollut pitänyt miestä liian kauaa täällä odottamassa.
Mies talutti Mindan keskelle maneesia ja kiristi vyötä pari reikää. Sen jälkeen hän laski jalustimet ja kiipesi hevosen selkään. Säädettyään jalustimia hetken aikaa, Connor ohjasi hevosen uralle kävelemään. "Sen kanssa saa sitten ottaa ihan kunnon alkuverkat, se menee aika helposti jumiin", Oliver huikkasi seinustalta. Mies nyökkäsi pienesti hevosen selästä, merkkinä siitä, että oli kuullut.
Käveltyään tarpeeksi kauan pitkällä ohjalla, Connor alkoi keräillä ohjia ja työskennellä kunnolla käynnissä. Hän taivutteli Mindaa kunnolla molempiin suuntiin ja otti muutamia pysähdyksiä ja peruutuksia. Kun tamma alkoi vertyä käynnissä ja hakeutua peräänantoon, mies aikoi nostaa ravin ja valmistautui siihen, mutta Minda oli ilmeisesti eri mieltä. Se teki äkkipysähdyksen ja tuijotti pää ylhäällä steppaillen katsomon suuntaan. Connor keksi nopeasti tamman käytökselle syyn: katsomon reunalle hylätty huppari ilmeisesti järkytti hevosen mieltä. "Noniin pöhkö, jatketaan matkaa"; mies rauhoitteli hevosta ja silitti sen kaulaa rauhoittavasti.
Hetken hän koitti saada hevosta jatkamaan matkaa, mutta se ei tahtonut kuunnella kunnolla. Hivenen turhautuneena sen käytökseen mies nakkasi pohkeensa hevosen kylkiin aavistuksen voimakkaammin. Tämä oli kuitenkin ilmeisesti Mindalle liikaa ja se teki äkillisen eteen-sivulle-pyrähdyksen. Sen seurauksena Connor teki hieman turhan kovakouraisen ja pakonomaisen pidätteen, ikäänkuin se olisi auttanut satulassa pysymistä. Pidäte ei tietenkään auttanut asiaa ja tamma esittikin mielipiteensä selväksi tekevän pukin.
Kun Connor tajusi pidättää istunnalla, hevonen pysähtyi ja jäi jäykkänä paikalleen seisomaan. "Se tosiaan tarvitsee aika pehmeän-", Oliver aloitti "Pehmeän käden", Connorille tuli tarve täydentää lause ja tehdä selväksi, että oli tajunnut asian. Häpeissään siitä, että oli tehnyt näin aloittelijamaisen liikkeen, mies silitti Mindan kaulaa, rentoutti kätensä ja koko kroppansa ja pyysi tammaa uudelleen liikkeelle istunnalla. Tällä kertaa hevonen vastasi apuun ja lähti liikkeelle, mutta turhan jäykkänä ja jännittyneenä.
Connor jatkoi ratsastusta koittaen saada Mindan liikkumaan taas rennosti ja rauhassa. Hän teki ensin käynnissä ja ravissa erilaisia, simppeleitä tehtäviä ja lopulta myös laukassa, saaden hevosta vähän rennommaksi, vaikkakin se liikkui vieläkin turhan jännittyneenä.
"Kyllähän tää nyt liikku vielä lopussakin turhan jännittyneesti, mutta sais sen ratsastettua tosi hienoks, jos löytäis nappuloita vähän lisää", Connor sanoi ja siirsi katseensa Oliveriin. "Saa joo, hieno hevonen se on", mies vastasi myöntävästi. Connor tunsi itsensä hivenen pettyneeksi, sillä Minda oli juuri hänen tyyppisensä hevonen ja mies oli oikeasti taitava ratsastaja, hän vain meni sotkemaan asiat alussa ihan itse.
Mies ohjasi tamman takaisin maneesin keskustaan ja pysäytti sen. Hän taputi hevosta kiitokseksi ja hyppäsi alas selästä. Nostettuaan jalustimet, Connor veti ohjat hevosen pään yli ja lähti taluttamaan sitä ulos maneesista. "Voit jättää sen siihen sisälle, kun meet", Oliver sanoi, ennenkuin lähti. Mies talutti Mindan takaisin talliin ja suoraan karsinaan. Siellä hän otti varusteet pois ja harjasi hevosen vielä läpi, ennenkuin palautti tavarat takaisin paikoilleen.
Kävellessään ulos tallista, kohti autoaan, Connor toivoi, että oli antanut itsestään hyvän kuvan ja saisi alkaa vuokrata Mindaa tai jotakuta sen tapaista. Hevosen omistajan päätettävissähän se loppukädessä oli.