@yksityistalli.bennec
Connor asteli satulahuoneen ovelle ja veti sen auki. Astuessaan sisäpuolelle, hän veti oven kiinni perässään. Mies oli tullut tallille, tosin epävarmana siitä mitä tekisi siellä. Hän ei oikein ollut ratsastustuulella tänään, mutta lähes poikkeuksetta Connorilta löytyi intoa tulla tallille. Mies oli kävelly ympäri tallia, käyden moikkaamassa Monaa ja lukemassa kaikki nimikyltit läpi - hieman säälittävää, mutta kaikkea sitä tekee, kun koittaa kuluttaa aikaa. Nyt Connor oli päätynyt satulahuoneeseen. Hän antoi katseensa kiertää huoneessa, joka oli siistimmässä kunnossa, kuin tämän oma asunto. Mies oli suorastaan häkeltynyt siitä, miten siistissä kunnossa satulahuone oli - useimmiten kun paikoissa, jossa kävi asiakkaita tavarat oli laitettu paikalleen vähän niin ja näin. Connor käveli Monan varusteiden luo ja antoi sormensa liukua tuon satulan kaarta pitkin. Varusteet voisi pestä joku päivä, ne olivat kyllä hyvässä kunnossa, mutta mies veikkasi, että lähes joka kerta kun tammalla ratsastettiin, ratsastaja toi hieman hiekkaa mukanaan satulaan käytyään vilkaisemassa kentän tai maneesin pintaan hieman lähempää. Siihen tosin pitäisi varata enemmän aikaa, joten ehkä toisena päivänä. Hevosen varusteet tosiaan olivat aika priimakunnossa, johtuen varmaankin osittain siitä, että se oli yksityishevonen. Ei sillä, muidenkin hevosten varusteet olivat kyllä ihan ehjiä ja hyväkuntoisia pikaisen vilkaisun perusteella. Niitä oli myös suhteellisen paljon, eikä Connor itseasiassa ollut varma, mitä kaikkea Monalta löytyi. Nehän voisi käydä läpi, jotta tietäisi, että tammalta löytyisi jotain jos sitä kaipaisi. Tästä ideasta innostuneena Connor alkoi tutkailla hevosen varusteita. Satuloita löytyi kaksi kappaletta: miehen iloksi musta koulusatula, joka houkutteli käyttämään ja tummanpunaruskea estesatula. Siitä hänellä ei ollut niin paljoa kokemusta, mutta ehkä hän oppisi siinäkin istumaan. Niiden pariksi oli kahdet suitset, mustat koulusuitset ja tummanpunaruskeat high jumpit. Ei ollut vaikea aavistaa kummat kävisivät yhteen minkäkin satulan kanssa. Kuolaimia löytyi myöskin ihan kiitettävä kokoelma. Joitain, mitkä Connor osasi kyllä nimetä ja tiesi niiden ominaisuudet, muttei ollut koskaan käyttänyt ja parit tutummat. Erityisen innoissaan hän oli kangista ja hackamoreista. Hackamoreja olisi pakko testata tammalla, niitä kun hän oli käyttänyt viimeksi viimeisimmällä vuokrahevosellaan. Tässä vaiheessa olisi varmaan hyvä sanoa, että Connor oli oikeasti auttamaton varusteurheilija. Sitä ei varmasti päällepäin uskoisi, mutta hän oli heikkona kaikkeen kimmeltävään ja varsinkin karvapehmusteisiin. Tyylikkäät satulahuovat ja nahkaiset satulat ja suitset olivat myöskin yksi heikko kohta. Varustekauppaan miestä ei saanut koskaan päästää jos oli tarvetta päästä sieltä pikaisesti ulos. Kaiken tämän hän kuitenkin salasi aika hyvin, vaikka sisäisesti ihailikin jokaikistä pientäkin yksityiskohtaa varusteissa. Riimut olivat aika perus, arkiriimuja eri väreissä, - tamman varusteväriä oli vaikea sanoa, varusteita kun tuntui löytyvän joka sateenkaaren värissä ja vielä enemmän - yksi karvariimu ja nahkariimu. Tarhakäytössä olevasta riimusta löytyi ihanat pehmusteet, irrotettavat, mutta se oli turhaa. Suojia ja putseja löytyi myös vino pino. Oli paljon eri värisiä ja erilaisia, myös muutamat ihanat karvapehmusteiset. Niitä ainakin olisi pakko käyttää. Löytyipä tamman varusteista vieläpä kuljetussuojatkin. Tässä välissä Connor huomasi olevansa jo aika hyvin levittänyt tavaroita ympäri huonetta ja lattiaa, joten hän keräsi jo läpikatsotut takaisin paikalleen, varmistaen, että ne menivät oikeaan paikkaan oikein. Varusteita tuntui olevan loputon kasa, joka vain jatkui ja jatkui - mikä voisi olla parempaa? Nyt päästiin siihen, mitä mies oli odottanut: satulahuovat. Niitä tuntui olevan joka mallia ja väriä, valkoisten kisahuopien lisäksi. Nythän hän voisi vaihtaa vaikka joka ratsastukselle vaatteisiinsa sopivan huovan, jos vain jaksamista riittäisi. Ei ainakaan tarvitsisi pelätä, että värit loppuisivat kesken. Tietysti Monalta löytyi näiden lisäksi myös erilaisia ja erivärisiä loimia eri tilanteisiin ja sääoloihin. Myös yksi ratsastusviltti taisi olla muiden joukossa. Yllättävän nopeasti Connor oli varusteet käynyt läpi, vaikkei toki ollutkaan syynännyt niiden jokaista senttiä läpi suurennuslasin kanssa. Katsottuaan läpi vielä hevosen otsapannat (ne joissa oli blingejä valikoituivat miehen lemppareiksi) ja laitettuaan kaiken paikalleen, hän otti Monan harjat ja mustan nahkariimun käteensä. Niiden kanssa Connor käveli ulos huoneesta, tamman karsinalle. "Hei tyttö", hän puheli kiinnittäen karsinassa olevan hevosen huomion. Hän alkoi katsoa harjoja läpi, todeten, että myös ne olivat uudehkoja ja hyväkuntoisia. Riimu kädessään hän avasi karsinan oven ja astui sisäpuolelle. "Kelpaisko sulle kunnon harjaus, mitäs sanoisit?" Connor sanoi hiljaa laittaessaan riimua hevosen päähän. Kello oli jo aika paljon, joten hän sai puuhailla tallissa ihan kaikessa rauhassa kaksin Monan kanssa. Mies talutti tamman käytävälle, jossa sen kaviot kopisivat rauhoittavasti ja laittoi sen kiinni molemmilta puolilta. Tämän jälkeen hän otti muiden harjojen joukosta kumisuan käteensä ja alkoi pyöritellä sitä hevosen kaulaa pitkin. Kun Connor osui oikein sopivaan kohtaan, Mona venytti kaulaansa tyytyväisenä nauttien harjaamisesta. Se oli aina parasta hevosia harjatessa tai rapsuttaessa, kun niiltä sai selvän reaktion niin, että ne nauttivat. Hän kävi tumman hevosen läpi joka puolelta ilman kiirettä ja vaihtoi sitten kumisuan aavistuksen kovempaan harjaan. Sillä mies harjasi Monan läpi varmistaen, että jokainen karva suoristui. Vielä tämänkin jälkeen Connor otti pölyharjan ja viimeisteli harjauksen sen kanssa. Innostuipa tämä vielä ottamaan kamman käteensä ja selvittämään tamman harjan selväksi. Se oli onneksi aika helppoa, sillä se oli hyvin pidetty ja lyhyehkö, eikä onneksi mitenkään järjettömän paksu pehko. Lopuksi jäjellä oli enää kavioiden putsaus. Sekin sujui hyvin, vaikkakin yhden etujalan kanssa oli vähän ongelmia. Mona kun ei millään olisi jaksanut nostaa sitä. Yllättävän kauan Connor harjaili hevosta ja yllättyi itsekkin, kun vilkaisi mitä kello oli. Mies onneksi nautti hevosten kanssa puuhailusta. Kun kaikki oli valmista ja harjat takaisin kopassaan, hän irrotti tamman käytävältä ja talutti sen takaisin omaan karsinaansa. Ennenkuin Connor sulki karsinan oven, hän otti riimun pois hevosen päästä. Hän katseli sitä hetken, Monan käydessä piehtaroimassa ja heittämässä hukkaan lähes kaiken vaivan mitä mies oli hevosen harjaamisen eteen nähnyt. Hän kuitenkin vain hymähti huvittuneena ja otti harjat kantoonsa, lähtien viemään niitä takaisin paikalleen.