@yksityistalli.bennec
Connor avasi tarhan portin puristaen kädessään pehmustettua nahkariimua. Mies astui sisäpuolelle, laittaen portin taas kiinni siltä varalta, että joku Monan tarhakavereistakin haluaisi lähteä hommiin. Hän käveli mustanruunikon tamman luo ja pujotti riimun sen päähän, napsauttaen lukon kiinni. Hevonen vain seisoi apaattisena paikallaan, antaen miehen laittaa riimun päähänsä. Kaipa kuumuus oli imenyt kaiken energian myös Monasta. Connorin alkuperäinen ajatus oli ollut juoksuttaa tamma, mutta astuttuaan ulos viileästä autostaan tämä oli todennut, että oli liian kuuma kentällä tai maneesissa oloon. Oli lämmin ja kaipuu hevosen selkään alkoi jo palailla takaisin, joten mies oli päättänyt lähteä maastoon. Hetken mielijohteesta myös hackamoreilla ja tarkemmin ajatellen myös ilman satulaa - riskialtista? Ehkä, mutta Connor oli laittanut sen varaan, että kuumuus olisi tehnyt tehtävänsä ja Mona enemmän laiska kuin reipas. Vaikka oli näinkin kuuma, mittari keikkui siis lähempänä 30 astetta, mies oli päättänyt kärvistellä tallilla tummansinisissä ratsastushousuissa ja mustassa t-paidassa. Ratsastussaappaista hän oli sentään luopunut ja vaihtanut ne valkoisiin lenkkareihin. Ratsastussukkiakaan Connor ei ollut mukaansa huolinut, vaan tyytynyt nilkkasukkiin. Kun riimu oli Monan päässä, mies lähti taluttamaan sitä portille. Saatuaan itsensä ja hevosen ulos, hän laittoi portin huolellisesti kiinni. Matka tarhasta talliin ei ollut pitkää nähnytkään, mutta jo sen aikana hevonen tuntui hikoavan. Connor ei todellakaan kadehtinut sen tummaa karvapeitettä. Tallissa mies laittoi hevosen karsinaan ja otti siltä riimun pois päästä. Tämän jälkeen hän lähti kohti satulahuonetta, hakeakseen kamat valmiiksi. Satulahuoneen ovella Connor kuitenkin pysähtyi ja jäi nojaamaan ovenkarmiin. Huoneesta nimittäin kuului laulua joka oli kiinnittänyt miehen huomion. Ei kuitenkaan radiosta, vaan ihan siellä olevasta ihmisestä - vieläpä tutusta punapäästä. Lucas istui penkillä rämpyttämässä kitaraa ja laulamassa biisiä jonka Connor oli varmasti radiosta joskus kuullut, muttei saanut sen nimeä päähänsä. Miehen vieressä istui blondi tyttö, jota hän ei ollut ennen nähnyt, putsaamassa varusteita. Biisi loppui ja Lucas nosti katseensa ovensuussa seisovaan Connoriin. "En tiennytkään, että sulta löytyy tollanen ääni", mies sanoi ja virnisti pienesti. "Se onkin tollanen meidän radionkorvike. Taidat olla se Monan vuokraaja? Lynda", tyttö sanoi laskien suitset, joita hän oli ollut puhdistamassa syliinsä. "Connor", mies esittäytyi lyhyesti ja astui pois ovensuusta. "Ootko sä menossa ratsastamaan, tässä säässä?" Lucas kysyi, äänessään pientä epäuskoisuutta. "En treenaamaan, maaston", Connor sanoi ja alkoi penkoa Monan tavaroita, koittaen etsiä hackamoreja. "Kaipaatko maastoseuraa? Voisin lähteä mukaan", punahiuksinen mies ehdotti ja laski kitaran kädestään. "Ihan vapaasti", Connor sanoi napaten käteensä hackamoret, mustat karvasuojat, harjat, romaanin, loimivyön ja housuihinsa mätsäävän tummansinisen huovan. "Tuutko mukaan?" Lucas kysyi Lyndalta, joka nyökkäsi ja alkoi kerätä mukaansa jonkun toisen hevosen tavaroita. Connor lähti tavarat sylissään kohti Monan karsinaa. Siellä hän laski ne käsistään ja nappasi pölyharjan mukaansa. Alkaessaan harjata tammaa karsinassa, se mulkaisi häntä ilmeellä, joka tuntui sanovan "Et oo tosissas." Saatuaan hevosen harjattua ja sen kaviot putsattua, mies kävi vaihtamassa harjan satulahuopaan, romaaniin ja loimivyöhön. Connor asetteli satulahuovan Monan selkään ja laittoi romaanin sen päälle, laittaen ne kiinni loimivyöllä. Näin hevosen selässä olisi mukavampi istua. Ei se ihan karvasatula ollut, mutta ajoi mekein samaa asiaa. Mies oli ajatellut ettei tamma tarvitsisi enää uusia varusteita häneltä, mutta ehkä sille voisi ostaa karvasatulan höntsäilyyn ja maastoiluun. Ennen hackamorejen laittoa Connor laittoi suojat hevosen jalkoihin - karvapehmusteiset tietysti. Kun suitsetkin olivat Monan päässä, mies veti kypärän päähänsä. Käytyään vielä tarkistamassa olivatko muut valmiina, hän talutti tumman hevosen ulos. Siellä Connor ponnisti tamman selkään, päästen aika helpolla ollessaan suhteellisen pitkä. Lynda oli ottanut maastoon ruskean hevosen, jonka nimeä mies ei muistanut ja Lucas arabin, jonka nimi taisi olla Aafke. "Ai säkin tulit ilman satulaa, ootko ihan varma tosta? Se on kuitenkin Mona", Lucas hymähti kiivetessään Aafken selkään. Connor nyökkäsi. "Ei täältä nyt ihan kauhean pitkä matka maahan onneks oo", mies vastasi ja vilkaisi Lyndaa, joka oli myös päässyt ratsunsa selkään. Lucas lähti johdattamaan porukkaa pois tallipihasta, Connor ja Lynda perässän. Monalla ratsastava mies kun ei ollut vielä selvillä tilan maastoista. Hän totesi, että tumman hevosen selkä oli ainakin näillä virittelyillä suhteellisen mukava. Kun ratsukot pääsivät enemmän metsään, varjoon, hevosetkin tuntuivat vähän piristyvän. Harmillisesti myös ötökät tuntuivat huomaavan hevoset ja pian niiden kimpussa pörräsikin jo ihan mukava määrä erilaisia öttiäisiä. "Otetaanko ravia?" Lucas kysyi jonon etupäästä, kun ratsukot olivat kävelleet jo jonkun aikaa. Connor ja Lynda vastasivat myöntävästi ja pian kolme hevosta jo ravasivat peräkanaa eteenpäin. Mies koitti mukailla Monan liikkeitä parhaansa mukaan, antaen tamman mennä hieman pidemmällä ohjalla. Hevonen heilautti päätään ja ravasi eteenpäin korvat hörössä. Kaikki ratsujen kimpussa olleet ötökätkin katosivat mukavasti, kun vauhti vähän kasvoi. Maasto eteni ihan mukavasti ja niinkuin Connor oli olettanutkin, Mona oli suhteellisen rauhallinen. "Otetaanko laukkaa?" Lynda kysyi miehen takaa. Tällä kertaa Connor ja Lucas vastasivat myöntävästi. Valmistautuen siihen, jos Mona ottaisi hieman lentävämmän lähdön, Connor keräsi ohjia hieman lyhyemmäksi ja antoi laukka-avut varovasti. Tamma kuitenkin nosti laukan nätisti ja lähti tasaisesti etenemään Aafken takana. Kesken laukkapätkän Mona kutenkin teki äkkipysähdyksen ja takana tuleva hevonen melkein törmäsi siihen. Connor lensi hevosen kaulalle, mutta pysyi yllättävän hyvin kyydissä. Ensin mies luuli, että se oli vain Monan omaa säätämistä, mutta huomasi pian, että myös Aafke oli tehnyt yllättävän stopin. Nyt kaikki kolme hevosta tuijottivat korvat tiukasti eteenpäin suunnattuina läheiseen puskaan. Connor ehti käydä mielessään jo kaikki mahdolliset kauhukuvat karhusta, sudesta tai ilveksestä läpi, mutta samassa tien poikki toiselle puolelle juoksi pienehkö peura. Mona ja muut hevoset hieman säpsähtivät, mutteivät sen pahemmin onneksi reagoineet. Ratsukot jatkoivat matkaa käynnissä ja pikuhiljaa hevoset alkoivat taas hieman rentoutua. Connor, Lynda ja Lucas ratsastivat koko loppumatkan käynnissä. Tallin edustalla Connor pysäytti Monan, taputti sitä ja hyppäsi alas sen selästä. Tallissa hän talutti tamman suoraan pesarille, sillä se oli hieman hiessä, eikä viileä suihku muutenkaa tekisi pahaa. Mies laittoi hevosen kiinni vaihtaen suitset riimuun. Sen jälkeen Connor otti suojat pois ja nosti satulahuovan, romaanin ja loimivyön pois hevosen selästä. Hän laittoi ne sivuun ja otti letkun käteensä, avaten hanan. Kun vesi oli sopivan viileää, Connor alkoi kastella hevosta. Se tuntui ilmeisesti nauttivan viilennyksestä, ainakaan se ei protestoinut sitä millään tavalla. Loppujen lopuksi Monan mielestä miehellä meni ilmeisesti liian kauan, sillä jonkun ajan kuluttua se alkoi pyöriä nin, että Connor sai puolet vedestä päälleen. Paita liimautui mukavasti (huomaa sarkasmi) ihoon kiinni kastuessaan läpimäräksi. Mies irrotti tamman ja laittoi riimunnarun sen riimuun kiinni. Hän talutti hevosen ulos tallista ja palautti sen tarhaan. Ennen lähtemistään - Connor ei ajatellut jäädä tallille hengailemaan märissä vaatteissa - mies vei riimun takaisin ja kävi keräämässä tavarat pesarilta. Palauttaessaan niitä satulahuoneeseen, hän törmäsi tyttöön jota ei ollut nähnyt ennen. Pikaisella vilkauksella hän näytti hieman Connoria nuoremmalta. "Mitä sulle tapahtu?" tyttö kysyi hieman huvittuneen oloisena "Mona kyllästy pesarissa seisomiseen", mies vastasi pikaisesti. "Vuokraatko sä sitä? Mä vuokraan Bellaa, mun nimi on muuten Meli", tyttö esittäytyi. "Joo vuokraan. Connor", mies vastasi ja lähti huoneesta, ennekuin keskustelu jatkuisi pidemmälle. Hän ei kaivannut juuri nyt sen enempää seuraa, hän vain halusi päästä kotiin vaihtamaan vaatteet.