@yksityistalli.bennec
Juoksutus Connor veti tallin oven auki ja astui sisään. Ovi paukahti itsestään kiinni miehen jäljessä, siihen osuneen tuulenpuuskan johdosta. Ulkona tosiaan tuuli jonkun verran ja ilma alkoi muutenkin olla taas hieman siedettävämpi kuumemman jakson jäljiltä. Edellisellä tallikäynnillään Connor oli joutunut hylkäämään ideansa juoksutuksesta, mutta tänään hän aikoi juoksuttaa Monan. Olosuhteet kun olivat huomattavasti mukavammat tänään. Sisällä tallissa mies asteli suoraan satulahuoneeseen. Monan karsina oli matkan varrella sopivasti niin, että hän näki siinä samalla, oliko tamma ulkona vai sisällä. Tänään karsina ammotti tyhjyyttään, joten Connorin pitäisi hakea hevonen vielä sisälle. Satulahuoneessa mies nappasi käteensä Monan high jumpit irrottaen niistä ohjat ja avasi sitten tamman kaapin. Sieltä hän kaivoi mukaansa ruskeat suojat, juoksutusliinan, harjat ja viimeisenä vielä hevosen mustan nahkariimun. Nappasipa mies käteensä vielä juoksutusraipan. Nämä kaikki mukanaan Connor asteli Monan karsinalle ja laski tavarat kädestään karsinan pieleen ja lattialle. Hän jätti kuitenkin käteensä mustan riimun ja lähti sen kanssa ulos tallista, kohti tarhoja. Nykyään hän muisti jo hyvin missä tarhassa hevonen oleskeli ja oli oppinut, että tuon tarhakaverina olevan punaruunikon nimi oli Hessu. Tarhalla mies avasi portin ja astui sisäpuolelle, sulkien sen taas ylimmästä langasta. Connor käveli Monan luo ja pujotti riimun hevosen päähän, napsauttaen lukon vielä kiinni. Hän talutti tamman ulos tarhasta ja laittoi portin nyt kunnolla kiinni. Sitten hän lähti taluttamaan hevosta kohti tallia kuunnellen tasaista ja säännöllistä ääntä, joka lähti hevosen kavioista niiden osuessa yksitellen hiekkaan. Tallissa Connor laittoi Monan kiinni käytävälle ja nappasi harjan käteensä. Sillä hän kävi hevosen perusteellisesti läpi, pyyhkien kaikki liat pois. Tämän jälkeen mies laski harjan kädestään ja otti vuorostaan kaviokoukun. Sillä hän kävi läpi vuorotellen jokaisen kavion. Saatuaan kaviotkin putsattua, Connor tarttui tamman suitsiin. Hän pujotti riimun kaulalle, jotta Mona ei lähtisi omille teilleen ja pujotti sitten suitset hevosen päähän. Tamma onneksi otti kuolaimet suuhun nätisti. Suitsiin mies kiinnitti vielä mukanaan tuomansa juoksutusdeltan, joka oli jäänyt käyttämättömäksi edellisen vuokrahevosen jäljiltä. Hän ei ollut ainakaan nähnyt sellaista Monan tavaroiden joukossa, joten oli ottanut omansa mukaan. Suitsien laiton jälkeen Connor tajusi unohtaneensa suojat ja laittoi ne vielä pikaisesti hevoselle. Mies irrotti hevosen käytävältä, napsautti juoksutusliinan kiinni deltaan, veti hanskat käteensä ja nappasi juoksutusraipan mukaan. Hakiessaan Monaa tarhasta, Connor oli nähnyt, että joku ratsasti kentällä ja lähtikin nyt taluttamaan hevosta kohti maneesia, jospa se olisi tyhjä. Kentälle olisi kyllä mahtunut kaksikin, mutta oli mukavampaa, jos oli enemmän tilaa. Maneesin ovella mies veti sen auki ja asteli sisäpuolelle, vetäen sen taas kiinni, kun hevonenkin oli sisällä. Siellä oli joku ratsastamassa, mutta näytti, että ratsukko oli lopettelemassa, joten Connor päätti juoksuttaa tamman maneesissa. Hän laski raipan vielä kädestään ja lähti kävelemään alkukäyntejä ihan taluttamalla Monaa. Käveltyään kumpaankin suuntaan, yhteensä ehkä noin vartin verran, Connor käveli tamman kanssa toiseen päätyyn. Nyt hän nappasi raipan käteensä ja ohjasi hevosen ympyrälle kävelemään. Mies vaati tammalta nyt jo hieman aktiivisempaa käyntiä, kuin alkukäynneissä. Mona vaikutti onneksi suhteellisen energiseltä. Se tosin saattoi olla hyvä tai huono asia, riippuen millaisella päällä tamma muuten oli. Juoksutuksessa oli hieman hakemista alkuun, sillä Connor ei ollut tehnyt sitä taas hetkeen. Pikkuhiljaa se alkoi kuitenkin sujua luontevammin. Pian mies kannusti Monan raviin. Hevonen lähti ravaamaan suurehkolla ympyrällä rentoa, mutta hyvin etenevää ravia. Maneesissa oleva ratsukko alkoi ottamaan loppuraveja toisessa päädyssä. Juoksutettuaan Monaa jonkun aikaa tähän suuntaan ravissa, Connor vaihtoi suuntaa jatkaen käynnissä. Hetken kuluttua mies kuitenkin kannusti hevosen taas raviin terävällä maiskautuksella. Tamma alkoi selvästi hieman heräilemään, sillä tähän suuntaan Connor sai melkein pyytää hevosta hitaampaan raviin. Raippaa Connor ei ollut juuri tarvinnut - niin kuin oli arvellutkin – ja käytti sitä lähinnä siihen, että sai hevosen pysymään tarpeeksi isolla ympyrällä. Mies huomasi, että nyt loppukäyntejä kävelevä ratsastaja katseli häntä ja Monaa. Se teki Connorin olon hieman kiusaantuneeksi, sillä hänelle syntyi jonkun katsellessa yleensä turha suorittamisen paine. Juoksutettuaan Monaa tähän suuntaan ravissa, mies vaihtoi taas suuntaa, valmistellen laukkaa. “Laukka”, hän sanoi ja maiskautti tammalle. Hevonen teki saman minkä se oli tehnyt, kun Connor oli testaamassa sitä ja syöksyi turhan kovaan laukkaan. Tekipä se vielä pienen pukinkin nostossa. “Soo, rauhassa”, mies sanoi, koittaen saada hevosta hieman hidastamaan. Samalla hän oli kiitollinen itselleen, että oli ottanut hanskat – Monassa oli nimittäin hieman pitelemistä. “Eikö kannattaisi ottaa se vähän pienemmälle ympyrälle, niin se ei pääse rynnimään?” toisessa päässä kävelevä ratsastaja kysyi – tai pikemminkin totesi - ja nyt vasta Connor kiinnitti ratsastajaan enemmän huomiota. Hän ei voinut olla ottamatta kommenttia tai neuvoa hieman ylimielisen kuuloisena. Miehen teki mieli tiuskaista, että ratsastaja olisi voinut tulla itse näyttämään miten se kuuluisi tehdä, kun liinan päässä oleva hevonen tuntui kiskovan kädet irti - Connorhan ei nimittäin päästäisi Monaa irti. Hän kuitenkin pysyi hiljaa, nieli ylpeytensä ja alkoi parhaansa mukaa kerätä liinaa lyhyemmäksi. Pikkuhiljaa Mona joutui hiljentämään laukkaa ja pian se laukkasikin suhteellisen rauhallisesti pienemmällä ympyrällä. Parin onnistuneen kierroksen jälkeen Connor siirsi hevosen ravin kautta käyntiin. Vaihtaessaan vielä suuntaa viimeisen kerran mies tutkaili ratsastajaa hieman tarkemmin. Tummahiuksinen mies hevosen selässä näytti suunnilleen saman ikäiseltä kuin hän. Connor kannusti Monan taas raviin ja sitä kautta laukkaan. Tällä kertaa hän piti ympyrän pienenä jo alusta lähtien ja tamma laukkasikin nyt ihan nätisti ilman turhia spurtteja. Mies siirsi hevosen raviin ja antoi sen ravata rauhallista ravia hetken, ennen kuin pyysi tamman käyntiin. Connor keräsi liinan lyhyemmäksi ja lähti kävelemään uraa pitkin hevosen kanssa. Maneesi oli nyt täysin tyhjä, miestä ja hevosta lukuun ottamatta. Connor käveli taas noin vartin verran, vaihtaen välillä suuntaa ja talutti hevosen sitten ulos maneesista. Tallissa mies talutti Monan pesarille, haettuaan ensin riimun ja harjat karsinalta. Pesarilla hän vaihtoi suitset riimuun ja laittoi tamman kiinni. Connor otti suojat pois hevosen jaloista ja nappasi harjan käteensä. Käytyään tamman harjalla läpi, mies otti letkun käteensä ja alkoi säätää vettä sopivan viileäksi. Kun vesi oli tarpeeksi viileää, Connor alkoi kylmätä hevosen jalkoja vedellä. Saatuaan hevosen jalat kylmättyä, mies laittoi letkun pois ja keräsi tavarat pesarilta. Hän palautti ne satulahuoneeseen ja palasi sitten Monan luo. Connor irrotti tamman pesarilta ja lähti taluttamaan sitä kohti tarhoja. Tarhoilla hän talutti hevosen sen oman tarhan kohdalle ja avasi portin. Hessu, joka oli myös ulkona, käveli lähemmäs pienesti höristen. Connor otti riimun pois Monan päästä ja astui ulos tarhasta, laittaen portin perässään kiinni. Ennen lähtöään hän kävi vielä heittämässä riimun takaisin satulahuoneeseen.